31.10. Viestinnän & vallan johtaminen

·       Luennon asiasta en paljoa tiennyt etukäteen, ainoastaan, sen että tärkeä osa johtamisen onnistumista on viestintä organisaation sisäinen viestintä

·       Itselle luentokerran kiinnostavin aihe oli organisaation sisäinen viestintä, sillä omasta kokemuksesta, jos se ei toimi tai siinä on puutteita, niin organisaation toimivuus on vaarassa. Ongelmia nousee, jos viestintä on vajaata tai siinä ei anneta koko totuutta. Esimerkiksi Organisational Behaviour theory (OB-teoria) ja sen suuntauksen, HR-korostamisen liioittelu sen takia, että ei välttämättä tiedetä koko totuutta tai johtajan pyrkimys on saada työntekijä jäämään, koska on niin iso työvoimapula, joka saattaa olla ongelma varsinkin pienyrityksissä. Mutta ongelma nousee myös siinä, jos vuorovaikutuksessa on aukkoja sen takia, että ei ole luottamusta johtajaan. Tästä nousee kysymys, että voiko johtaja tehdä tarvittavat päätökset, jos hän ei pysty viestimään kunnolla koko organisaation kanssa. Tähän kytkeytyy myös työntekijöiden pienryhmäviestintä ilman johtajaa. Joten onko tässä asiassa vika työntekijöissä, koska he jättävät johtajan ulkopuolelle, vaikka tämä onkin integraalinen osa organisaation toimintaa, vai onko vika johtajassa, koska hän ei ole tuntunut tarpeeksi luotettavalta tähän asiaan liittyen. Voiko viestintä tässä tilanteessa, jos toinen osapuoli ei näe virheitä omassa tekemisessään, varsinkin johtajaa ajatellen.

·       Mietityttämään jäi se, että jos johtaja ei saa antaa omaa mielipidettään työntekijään liittyvissä asioissa, jotka eivät millään tavalla vaikuta työntekoon, esimerkiksi uskonto, seksuaalinen suuntautuminen, poliittiset mielipiteet yms. Niin missä kulkee se raja, kun johtaja voi tai saako edes puuttua tähän asiaan, jos se rupeaa vaikuttamaan työtekemiseen, esimerkiksi jos pappi ei suostu vihkimään homopareja, niin voiko kirkko puuttua asiaan, vaikka se on papin oma uskomus, mutta se vaikuttaa negatiivisella tavalla tämän työhön. Samalla jäi myös mietityttämään, jos polyfonia koostuu monista eri mielipiteistä ryhmän sisällä, niin minkälainen painoarvo on kenenkin mielipiteellä. Meneekö se aseman mukaan vai asian relevanttiuden mukaan?

·       Yllätykseksi luennolla tuli se, että auktoriteetin katsotaan olevan alaisen hyväksymää, kun taas dominanssin katsotaan olevan alaisen hyväksyttämätöntä. Dominanssia katsotaan usein negatiivisessa valossa, esim. jos puhutaan jonkun luonteenpiirteen olevan dominoiva, yleensä se katsotaan huonoksi piirteeksi, tai jos joku henkilö dominoi urheilukisoja, niin ei sitäkään välttämättä katsota hyvällä. Voiko dominointi olla aina johtajan piirteenä huono, entä jos on sellaisia alaisia, jotka tarvitsevat enemmän sen kaltaista johtamista. Toinen asia mikä yllätti, että yleensä auktoriteetin vastustus on oikeuttamatonta. Mutta entä silloin, jos johtaja ei huomaa omassa auktoriteetissaan virheitä, jotka muille on päivästään selvää. Ovatko työntekijät edes tässä tilanteessa päteviä tekemään sitä päätöstä, että onko se oikeutettua, jos johtaja ajattelee sen olevan oikeuttamatonta vastusta. Vierasluennoitsija Reijo Karhinen antoi tähän mietteen, että siinä vaiheessa johtajan pitäisi katsoa peiliin, ja miettiä, että mikä meni vikaan, mutta jos johtaja luulee olevansa niin oikeassa tietonsa ja taitonsa suhteen, että ei pysty myöntämään omia vikojaan tai ei edes näe niitä. Karhinen toi myös esille sen, että johtaminen on viime kädessä viestintää, eli jos viestintä ei pelaa organisaatiossa niin onko se johtajan syy. Viestinnän suhteen on tärkeää laittaa oikeat ihmiset oikeille paikoille organisaatiossa, koska kaikilla ei ole kykyä johtaa. Mutta siinä vaiheessa, jos tämä johtotehtäviin laitettu henkilö epäonnistuu työssään, niin onko se, sen henkilön syy vai niiden, jotka laittoivat tämän henkilön niihin tehtäviin.

·       Luennon alussa oli lainaus, joka omasta mielestäni hyvin kiteytti viestinnän organisaatiossa, ja kuinka ei välttämättä älyä, että viestintä voi olla muutakin kuin sanoilla kommunikointia: Meidän luennoitsijamme toi luennon aluksi hyvän huomion viestinnästä, mitä ei välttämättä heti tajua: ”Se, että ei viesti tai ole vuorovaikutuksessa, on myös tapa viestiä ja olla vuorovaikutuksessa.”

-

- E.R.