23.10. Johtajuusajattelun kehittyminen

Toinen luento käsitteli sitä, miten johtajuusajattelu on kehittynyt. Ennen tämän kurssin alkua en ollut juurikaan perehtynyt johtajuusajatteluun ja sen tutkimukseen. Aihe vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta ja ajattelen, että johtamista voi oppia ja opiskella, vaikka ei itseään johtajatyyppinä pitäisikään. Valitsin kauppatieteet yhdeksi sivuaineeksi, koska uskon että siitä on hyötyä erilaisissa työtehtävissä ja varsinkin johtamisen opinnoista on etua myös asiantuntijatyössä ja tiimin jäsenenä.

Tällä luennolla kiinnostavinta oli kuulla eri tutkimuksista ja miten johtajuuden tutkimus on kehittynyt, sekä miten johtajuudesta ja työntekijöistä on eri aikakausina ajateltu. Johtaminen on abstrakti ilmiö, jota ei ole ihan helppo tutkia ja luennolla korostettiinkin sitä, että johtamisessa ei ole yhtä totuutta, joka sopii kaikkiin konteksteihin.

Johtamisajattelua on ollut jo teollisen vallankumouksen aikana 1800-luvulla. Ensimmäisenä johtamisen teoriana pidetään tieteellisen liikkeenjohdon teoriaa ja Frederick Taylorin mallia. Siinä työtehtävät pilkotaan, tuotantoa mitataan ja työntekijät koulutetaan juuri tiettyyn tehtävään. Tämän päivän ihmiselle tayloristinen johtaminen tuntuu aika vieraalta, sillä siinä johtajalla oli aivot ja työntekijällä lihakset eli työntekijä nähtiin pitkälti suorittavana tekijänä.

Kiinnitin huomiota siihen, että jo 1920-luvulla ihmissuhdekoulukuntaan kuuluva Elton Mayo alkoi kiinnittää huomiota työntekijöiden tarpeisiin. Niin kutsuttu Hawthorne effect tapahtuu, kun ryhmä ymmärtää olevansa arvostettu ja muodostaa sosiaalisia suhteita, minkä tuloksena tuottavuus kasvaa (Clegg ym. 2011, 464). Taylorismiin verrattuna Mayon ajattelu tuntuu toimivalta myös tänä päivänä, sillä johtamisessa on yhä tärkeämpää muistaa organisaation sosiaaliset suhteet sekä työntekijöiden huomioiminen ja arvostaminen.

Taylorin ja Mayon jälkeen johtamisen teoriat ja tutkimus ovat edelleen jatkuneet ja laajentuneet. Yksi tämän hetken trendeistä on valmentava johtaminen, tiimityö ja etätyö. Kun hain tietoa tästä aiheesta huomasin Kauppalehden artikkelin, jossa kerrotaan miten Elisalla valmentavassa johtamisessa johdatetaan henkilöstöä kysymysten avulla keksimään ratkaisu itse. Kaikille tämän tyyppinen vapaus ei kuitenkaan sovi, ja luennollakin mainittiin, että tutkimusten mukaan johtajat ja työntekijät ajattelevat asiasta aika eri tavalla, ja monet työntekijät kaipaavat selkeämpää johtamista ja ohjeita. Tulevaisuudessakin joudutaan varmasti hakemaan tasapainoa siihen, minkä tyyppinen johtaminen toimii missäkin tilanteessa ja ryhmässä.

Vaikka aihetta on tutkittu paljon ja johtamisella on selkeä merkitys yrityksen menestymiseen, ei kuitenkaan ole vieläkään olemassa yhtä yhtenäistä johtamisen teoriaa, jota noudattamalla johtaja onnistuu työssään. Jäin myös yleisesti pohtimaan millä on eniten merkitystä onnistumisen kannalta: johtajan henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, käytännön kokemuksella vai sillä miten paljon hän on opiskellut johtamista teoriassa.

- E.N.

Lähteet 
Clegg, S. & Kornberger, M. & Pitsis, T. 2011. Managing & organizations. An introduction to theory & practice. London: Sage.

Pesonen, S. 2018. Valmentava johtaminen vie kehitystyötä eteenpäin: "Henkilöstölle on annettu merkittävä vapaus ajatella itse". Kauppalehden verkkolehti 19.9.2018. Viitattu 27.10.2019. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/valmentava-johtaminen-vie-kehitystyota-eteenpain-henkilostolle-on-annettu-merkittava-vapaus-ajatella-itse/8405a523-d699-33f6-9f7e-3cc84ab23e3d

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

20.11. Organisaatiokulttuurin johtaminen

29.10. Yksilöiden, ryhmien ja tiimien johtaminen & tiimikonfliktin johtaminen

31.10. Viestinnän & vallan johtaminen